Lainopin yhteydessä esitettyjä ja lainoppiin pohjautuvia näkemyksiä lainsäädännön muutostarpeista on vakiintuneesti kutsuttu de lege ferenda -kannanotoiksi. Artikkelissa pohditaan, mitä verolainopin tutkija voi lausua verolainsäädännön kehittämisestä tutkijanroolissaan ja siten oikeustieteen tutkimustulosten pohjalta. Artikkelissa pyritään avaamaan tuoreita näkökulmia verolainopin itseymmärrykseen sekä verolainopin ja taloustieteen väliseen suhteeseen. Tarkastelun näkökulmana on Suomen verojärjestelmä ja sitä koskeva kotimainen verolainoppi. Verolainopissa on useinkin korostettu monitieteisten tutkimusasetelmien ja erityisesti taloustieteen hyödyllisyyttä vero-oikeudelliselle tutkimukselle, mutta tässä artikkelissa pyritään hahmottamaan vastakkaista vaikutussuuntaa: mitä hyödyllisiä kontribuutioita verolainsäädäntöä koskeva lainopillinen tutkimus voi tuottaa verojärjestelmän kehittämisen tueksi. Artikkelissa pyritään tarkentamaan käsitystä siitä, mitä de lege ferenda -tutkimusote vero-oikeudessa tarkoittaa ja mitä eroa verolainoppiin linkittyvillä ja siten perustaltaan oikeustieteellisillä de lege ferenda -näkökohdilla on verrattuna muista lähtökohdista tapahtuvaan veropoliittiseen argumentointiin. Tarkastelussa tuodaan esiin verolainsäädäntöä koskevien de lege ferenda -tarkastelujen pidäkkeitä ja erityispiirteitä sekä pohditaan esimerkkien avulla, millaisia verolainsäädännön ominaisuuksia ja sääntelyteknisiä yksityiskohtia verolainopin tutkimustuloksiin pohjautuvat de lege ferenda -tarkastelut voivat tyypillisesti koskea.