Tämän artikkelin tarkoituksena on tarkastella ensi sijassa julkisen kameravalvonnan oikeudellista sääntelyä toisaalta julkisina asiakirjoina ja toisaalta henkilötietoina. Siinä käsitellään tilanteita, joissa joku haluaa tutustua julkishallinnon tallenteisiin tai haluaa käyttää henkilötietoihinsa kohdistuvaa tarkastusoikeuttaan. Artikkelissa pyritään vastaamaan kahteen kysymykseen. Ensiksi millainen harkintavalta on tallenteiden luovuttamisesta päättävällä viranomaisella? Toiseksi voiko harkintavallan käyttöä analysoimalla pyrkiä systematisoimaan tallenteiden oikeustilaa? Aluksi selvitetään, mitä tarkoitetaan kameravalvonnalla ja siihen liittyvillä tallenteilla ja miten ne sijoittuvat oikeudelliseen sääntelykehikkoon. Sitten analysoidaan harkintavallan rajat tallenteiden luovuttamistilanteissa. Tämän jälkeen esitellään käytännön testi, miten viranomaiset tätä harkintavaltaa käyttävät. Lopuksi vastataan kysymykseen siitä, onko viranomaisten soveltamiskäytännön perusteella pääteltävissä yleisempää linjaa tallenteiden luovuttamisesta.



