Vapautuvien vankien asunnottomuutta pidetään, paitsi merkittävänä sosiaalisen integraation esteenä ja huono-osaisuuden ilmenemismuotona, myös uusintarikollisuuden riskiä lisäävänä tekijänä. Asuminen ja vapautumisen jälkeinen liikkuvuus on tiedostettu kriminaalipolitiikan ongelmapisteiksi. Tämä artikkeli on systemaattinen kirjallisuuskatsaus vankien liikkuvuutta ja asunnottomuutta käsittelevään tutkimukseen, sekä on osa tutkimushanketta, jonka tavoitteena oli koostaa kansainvälinen tieto vankien asunnottomuuden vaikutuksista ja asunnottomuuden torjunnan vaikuttavuudesta.