Vanhempainvapaasta on käyty aktiivista keskustelua koko 2000-luvun ajan. Kesällä 2019 hyväksytty Euroopan unionin työelämän tasapainodirektiivi aktivoi keskustelun perhevapaista uudella tavalla, vaikka keskustelua oli käyty jo myös kansallisella tasolla. Artikkelin kysymyksenasetteluna on tarkastella sekä kansainvälistä sääntelyä että kotimaista lainsäädäntöä siitä näkökulmasta, millaista mallia vanhemmuudesta ja hoivavastuusta ne edustavat. Marika Kytölä on aikaisemmissa artikkeleissaan osoittanut, että Suomen vanhempainvapaan sääntely rakentuu biologisen äidin ydinperheen ympärille ja että malli on heteronormatiivinen. Vaikka vanhempainvapaisiin tehdyillä uudistuksilla erilaisten perheiden asemaa on paranneltu, sääntelyn perusrakenne määrittyy edelleen hoivaavan äidin ja äitiä avustavan isän malliksi. Tässä artikkelissa laajennetaan näkökulmaa sekä kansainväliseen sääntelyyn että muihin tilanteisiin, joissa työntekijällä on hoivavelvoitteita.