Tämän artikkelin lähtökohtana on olettamus, että mitä suppeampia kohtuullisten mukautusten asiallinen ja henkilöllinen soveltamisala ovat, sitä helpommin mukautusten sisältö on määriteltävissä. Kun kohtuulliset mukautukset ovat koskeneet ainoastaan työnantajia ja työelämää, niiden sisältö on ollut verrattain vaivattomasti määriteltävissä. Kohtuulliset mukautukset ovat tarkoittaneet käytännössä työympäristöön ja työoloihin liittyviä, vammaisten henkilöiden työllistymistä, työntekoa ja työuralla etenemistä edistäviä toimenpiteitä. Kun kohtuullisten mukautusten asiallinen soveltamisala laajenee – kuten kansallisesti on tapahtunut – niiden sisältö on omiaan käymään epäselvemmäksi ja määritteleminen vaikeammaksi. [---]