Verojärjestelmät sisältävät veron kiertämisen ehkäisemiseksi tai siihen puuttumiseksi monentyyppisiä säännöksiä tai muita normeja, jotka vaihtelevat erityisnormeista yleisnormeihin liukuvasti. Yleisäännösten tunnusmerkistö voi olla varsin avoin eikä soveltamistilanteita ole etukäteen juurikaan rajattu, joten ne mahdollistavat laajan harkintavallan. Tässä kirjoituksessa tarkastellaan oikeusvertailevasti,minkälaisen kehityskaaren kautta tuloverotusta koskevat yleislausekkeet ovat eräissä valtioissa muodostuneet, minkälaisia ovat näiden yleislausekkeiden laissa todetut tai soveltamiskäytännössä vakiintuneet soveltamisedellytykset sekä minkälaisia rajoitteita ja pidäkkeitä yleislausekkeiden soveltamiselle on näiden valtioiden kansallisessa järjestelmässä. Tarkastelun alla ovat erityisesti Saksa, Ruotsi ja Yhdistynyt Kuningaskunta.
