Tässä kirjoituksessa tarkastellaan ensinnäkin, miten kolme tavoitteellista tulkintamallia ymmärretään oikeudellisessa tutkimuksessa ja millaisia ilmenemismuotoja ne ovat tuomioistuinkäytännössä saaneet. Kirjoituksessa keskitytään tarkastelemaan erityisesti sitä, miten tulkinnan painopiste muuttuu vai muuttuuko se mitenkään, kun siirrytään kansallisperäisen säännöksen tavoitteellisesta tulkinnasta ihmisoikeussopimuksen tai unionin oikeuden tavoitteelliseen tulkintaan. Artikkelissa pyritään kussakin asiayhteydessä avaamaan ja havainnollistamaan, miten tavoitteellista tulkintaa on tavattu jäsentää, millaisia ilmenemismuotoja se on käytännössä saanut sekä millaisia eroja ja yhtäläisyyksiä tulkinnan painopisteessä on havaittavissa kolmen eri säädöstyypin välillä