Vapautuvien vankien asunnottomuutta pidetään yleisesti merkittävänä sosiaalisen integraation esteenä ja huono-osaisuuden keskeisenä ilmenemismuotona, ja toisaalta uusintarikollisuuden ja vankilaan palaamisen riskiä lisäävänä tekijänä. Tämän tutkimuksen yleisenä tavoitteena on tarjota tietoa vankien sosiaalisen integraation tilasta ja mahdollisesta muutoksesta 2000-luvulla, ja täydentää muun muassa lyhytaikaisvankitutkimuksesta ja vankien terveystutkimuksesta syntyvää kuvaa. Tässä artikkelissa kuvataan vapautuneiden vankien asunnottomuuden yleisyyttä Suomessa vertailemalla vuosina 2000–2015 vapautuneiden vankien asuntoväestöön kuulumista ja asumisolosuhteita usean eri Tilastokeskuksen FOLK-aineistoihin perustuvan mittarin valossa.